Talon toiminta
Ronald McDonald Talon ja Ronald McDonald Lastensäätiön perustivat Ruotsiin Paul ja Irene Lederhausen, joiden tyttärellä Ericalla oli kystinen fibroosi. Tytär menehtyi vain 16-vuotiaana. Ronald McDonald Talo on itsenäinen voittoa tavoittelematon säätiö, jossa rahat menevät lyhentämättömänä talon toimintaan. Säätiön hallitus koostuu sairaaloiden, potilasjärjestöjen, vanhempien ja paikallisen elinkeinoelämän edustajista.
Kun talo tekee yhteistyösopimuksen sairaalan kanssa, se saa pienen korvauksen sairaan lapsen kotimaakunnalta. Näillä korvauksilla katetaan talon toimintakustannuksia.
– Pyrimme pitämään majoituskustannukset perheille alhaisina. Siinä auttavat tukijat ja lahjoittajat. Isoissa remonteissa, erilaisissa projekteissa ja pienen luksuksen tuomisessa perheille olemme täysin riippuvaisia tukijoista ja lahjoittajista, Agnieszka toteaa. Talon toimintaa pyörittää pieni joukko työntekijöitä ja parikymmentä vapaaehtoistyöntekijää. Saamme paljon apua myös yrityksiltä. Yritysten työntekijät tekevät talossa vapaaehtoistyötä: he esimerkiksi tekevät pihatöitä tai valmistavat ruokaa perheille. Olemme hyvin ylpeitä ja kiitollisia siitä, että meillä toimintaan voi osallistua konkreettisesti. Lähes kaikille löytyy jotakin tehtävää, ja kaikki vapaaehtoistyö hyödyttää perheitä suoraan, Agnieszka jatkaa.
Huddingen Ronald McDonald Talo oli ensimmäinen Ruotsin viidestä talosta. Vuonna 1993 avatussa talossa on 14 perhehuonetta, ja se on pienin Ruotsin taloista (Göteborgissa sijaitsevassa suurimmassa talossa on 41 perhehuonetta).
– Vaikka talomme onkin pieni, meillä majoittuu ehdottomasti eniten perheitä vuosittain, noin 900–1100. Koko toiminta-aikanamme meillä on majoittunut yli 23 000 perhettä. Niissä on ollut kaikenikäisiä lapsia vastasyntyneistä 18–20-vuotiaisiin (maakunnan ehdoista riippuen). Mahdollisuuksien mukaan olemme majoittaneet myös perheitä, joissa toinen vanhemmista on sairas, Agnieszka kertoo ylpeänä. Majoitusvarauksen perheille tekee sairaala, ja jos talo sattuu olemaan täynnä, etusija määräytyy tarpeen mukaan.
– Vaikka perheiden majoituksen syy on synkkä, talossa vallitsee useimmiten hyvä ja iloinenkin tunnelma. Lapsille asiat ovat konkreettisia: kun sattuu, on paha mieli, kun väsyttää, on väsynyt olo, mutta muulloin lapset ovat tavallisia lapsia: iloisia, vilkkaita ja pirskahtelevia. Sairaita lapsia ei erottaisi terveistä sisaruksista, ellei sairaus näkyisi esimerkiksi hiustenlähtönä, lääkityksen aiheuttamana painonnousuna tai paidan alta pilkottavina letkuina. Perheille arki talossa on hyvin erilaista kuin sairaalassa vietetty aika. Talossa he voivat huoahtaa helpotuksesta, ja pian heidänkin kasvoilleen leviää hymy. Välillä lapsia kuitenkin valitettavasti menehtyy. Tilanne on raskas paitsi lapsen perheelle myös muille talossa majoittuville ja työntekijöille. Se on kuitenkin myös hyvä muistutus siitä, miten tärkeää on nauttia pienistä ilon hetkistä ja yhdessäolosta, Agnieszka sanoo.